Yrityksen syntylähteellä – haastattelussa Sakari Syväoja

Yrityksen syntylähteellä – haastattelussa Sakari Syväoja

On kulunut seitsemän vuotta siitä hetkestä, kun Helena Jäntti ja Sakari Syväoja, istuivat yhdessä keskustelemassa siitä, voisiko elottomuuden tunnistaa älypuhelimella. Tämä keskustelu toimi lähtölaukauksena Heart2Saven perustamiselle ja Syväojan väitöskirjalle sairaalan ulkopuolisen sydänpysähdyksen tunnistamisesta.

Syväoja ja Jäntti tuntevat toisensa jo opiskeluajoilta Itä-Suomen yliopistosta. Syväoja muutti aikoinaan Helsingistä Kuopioon opiskelemaan lääketiedettä, myöhemmin kesätyöt veivät hänet Joensuuhun. Savoon ja Kuopioon Sakari palasi erikoistumisjakson ajaksi vuonna 1991, ja vuosia myöhemmin Joroisiin ensihoitolääkärikoulutukseen pelastushelikopteriin.

 

Elossa vai eloton – arviointi puhelimessa on vaikeaa

Sairaskohtauksen yllättäessä sairaalan ulkopuolella, soitetaan hätänumeroon. “Vakavin ja kiireellisin tilanne on sydämenpysähdys. Silloin apu olisi saatava paikalle minuuteissa ja potilaan peruselvytys käyntiin välittömästi. Tämä vaatii kuitenkin sen, että hätäpuhelun aikana tunnistettaisiin, että kyseessä on sydänpysähdys ja elottomuus.” Sakari kertoo.

“Nykyisin sydänpysähdyksen tunnistus perustuu potilaan reagoimattomuuteen ja hengityksen arviointiin. Jos reagoimaton potilas ei hengitä tai ei hengitä normaalisti hän on lähtökohtaisesti eloton. Hengityksen arviointi on maallikolle, ja jopa asiaan vihkiytyneellekin, vaikeaa. Saati sitten hätäkeskuspäivystäjälle puhelimen välityksellä,” Sakari selvittää. “Monesti hätäkeskuspäivystäjä joutuu puhelun aikana arpomaan oikeaa hälytyskoodia, kun ei saada selvyyttä, onko potilas tajuton vai eloton. Kyseessä on myös henkisesti raskas tilanne, ja riippuu paljon soittajan psyykkisestä tilasta, miten luotettavan tiedon päivystäjä tapahtumasta saa. Mikäli sydämenpysähdys onnistutaan tunnistamaan, nopeutuu elvytyksen aloittaminen ja potilaan selviytymismahdollisuudet paranevat.”

“Elottomuuden tunnistaminen hätäpuhelun aikana on elintärkeää.”

Syväojan väitöskirjassa tutkittiin yli 2000 potilaan aineistosta, mitä elottomuuden tunnistaminen tarkoittaa. “Selkeästi suurempi määrä potilaista pääsee sairaalasta kotiin, jos elottomuus on tunnistettu hätäpuhelun aikana ja elvytys aloitettu ajoissa,” Sakari kertoo. “Elottomuuden tunnistaminen hätäpuhelun aikana on elintärkeää.”

Tähän elottomuuden tunnistamisongelmaan Helena ja Sakari lähtivät miettimään uutta lähestymistapaa ja ratkaisua.

 

Helena Jäntti vie Heart2Savea rohkeasti eteenpäin

Helena Jäntti vie Heart2Savea rohkeasti eteenpäin

Montako eri hattua mahtuu yhteen päähän? Heart2Saven toimitusjohtajan, Helena Jäntin, päässä niitä on neljä kappaletta. Toimitusjohtajan pestin lisäksi Helena toimii ensihoitolääkärinä, opettaa uusia lääkärinalkuja ja on myös mukana tutkimuksessa ohjaamalla opinnäytetöitä sekä väitöskirjoja. Näistä uusin, toimitusjohtajan hattu, on Helenalle vierain. Alkuvaiheen rahoituskeskusteluissa eräs sijoittaja kysyi Helenalta, kuka tulee ostamaan tuotetta. Vastaukseksi hän sai “Olen kiinnostunut siitä, kuka selviää hengissä”. Toimitusjohtajanakin Helenaa kiinnostaa eniten se, että markkinoille tuleva tuote pelastaa henkiä ja säästää ihmisiä aivohalvaukselta.

“Olen kiinnostunut siitä, kuka selviää hengissä”.

Idean rytmihäiriön tunnistavaan laitteeseen Helena sai potilaan olohuoneessa. Hälytys oli tullut tajuttomasta potilaasta, mutta kyseessä olikin sydänpysähdys. Mitään ei ollut enää tehtävissä potilaan hyväksi. Siinä hetkessä Helena mietti, voisiko potilaalla olla kotonaan käytettävissä laite, joka tunnistaisi vakavan rytmihäiriön ajoissa.

Tuo hetki seitsemän vuotta sitten, oli lähtölaukaus Heart2Savelle. Vaikka yritys on kasvanut niin tutkija- kuin bisnespuolenkin ihmisillä, Helena tunnetaan työntekijöidenkin keskuudessa loputtomana ideanikkarina, oli kyse sitten markkinoinnista tai tuotteen kehittämisestä.

IDEASTA LÄÄKINNÄLLISEKSI LAITTEEKSI

Alusta alkaen Helenalle oli myös selkeää, että tuotteesta tulee lääkinnällinen laite. Se tarkoittaa sitä, että tuote on kehitetty perustuen tieteelliseen tutkimukseen ja se on läpäissyt regulaatioprosessin monisataasivuisen dokumentaation. Tuotetta voi näin ollen käyttää diagnosointiin, toisin kuin useita ns. Hyvinvointiteknologisia laitteita.

“Lääkinnällisen laitteen kehittäminen on tuntunut kuin ylittäisi merta soutuveneellä,” Helena kuvailee. “Nyt kun ranta häämöttää: tuotteet valmistuvat ja lanseeraus lähestyy, olo on helpottunut. Me tehtiin se!”.

Lääkinnällisen laitteen kehittäminen on tuntunut kuin ylittäisi merta soutuveneellä.”

Matka ei ole kuitenkaan ollut aina helppo. Haastavimmaksi Helena on kokenut tällä pitkällä reissulla rahoitukseen liittyvät asiat, kuten usein startup yrityksissä. Apuna on kuitenkin ollut oman tiimin ammattitaito ja usko. “Markkinoille tuloon tarvittava rahallinen nykäisy päädyttiin keräämään suunnatulla annilla omilta joukoilta. Tarvittava määrä tuli täyteen 36 tunnissa“, Helena kehuu. “Tästä on todella hyvä jatkaa!”